Keittiöstä levittäytyy kanelin tuoksu tänne makuuhuoneeseen saakka. Porkkanapiirakan pohja jäähtyy pöydällä, että voin kuorruttaa sen. Olen ollut tänään erittäin tehokkaana. Nyt on aika nostaa jalat pöydälle ja nauttia hiljaisuudesta.

Olen unelmoinut tänään kirjoittamisesta. Siis siitä, että jonain päivänä saisin kasaan kokoelma loistavan hyviä runoja. Ja sitten niistä kootuksi kirjan. Ensin pitäisi oppia siis kirjoittamaan loistavia runoja ja sen jälkeen päästä sopimuksiin jonkun kustantajan kanssa. Iso unelma siis. Ja haastava.

Lisäksi olen unelmoinut siitä, että löytäisin työn itselleni.

Ja taisin hetkeksi sortua unelmoimaan jotain muutakin. Oikeastaan unelmoimisesta on tullut paheeni. Tähän tekisi mieli siteerata jälleen Södergrania ja hänen tulkintaansa unista, mutten jaksa nousta ottamaan hänen teostaan kirjahyllystä.

Makuuhuoneessa ei siis tuoksu vanilja. Muutenkin täällä näyttää hiukan väsyneeltä. Kaksi pysähtynyttä peittoa halaa toisiaan hiljaisina. Aivan kuin niitä vaivaisi jonkinlainen aikansa eläneisyys. Tyynyt tuijottavat kattoon niin kuin uniaan odottelevat. Lakanat on rypistyneet, mutta käsittääkseni jostakin muusta kuin rakkaudesta. Kaihtimet sulkeutuneet.