Kävelin rantaan
sieltä mistä sinä
silloin kun elit

Polku oli sama
koivu ja kivi
tuttu tuuli

Meri katseli
minua
huokasi
Antoi pois
kivun jonka sen harteille joskus jätin

*

Kumarainen hahmo
mieleni porteilla
tähyilemässä
Vieläkö voisi
yösijan löytää

Käännän katseeni pois
etten näe miten pieneksi se kutistuu
kulkiessaan pois

*

Meri on kirkas
taivas kuljettaa ikävää lounaaseen
Hiljaisin sormin sidot
minä käännyn selin

Reviirisi menee tuossa
Minun tässä

Etkä astu askeltakaan yli

Tuuli on lakannut
kalat uineet kauemmaksi
Tuijotamme sanattomina maisemaa
näkemättä toisiamme

*