Yritän maastoutua arkeen
Olla väritön ja mauton kuin katseesi
jonka luot joskus ikkunasi takaa
Yritän kulkea äänettömästi
nämä käytävät läpi
Pistäytyä ulkona silloin kun kukaan
ei huomaa

Yritän olla olematta olemassa

Etkä sinä tule olemaan se
joka minut herättäisi
joka kantaisi päivänvalon
pihalleni
sisälleni

Sinä et tule olemaan se
joka värittää arjen kultaiseksi
sanat ääniksi
jäsenet liikkuviksi

 

*

Ennen kaikkea olet minulle sininen
 
 
Muodostan sinusta kuvaa seinälleni
katseesi
kätesi
muuta en tahdo muistaa

 
Syysaamun siniselle taivaalle nousee muuttolintu
Olen varma että muutan pois
vain maisema jää samaksi kuin ennen
 
Vain sinä jäät

*

Laatokka kylpee kyynelissä
jäätyneissä unelmissa
joissa elimme
heinäkuun hukkuneet päivät

Sinä kävelet rannalle
taas
ja taas
se on sinun kotisi

Minun kotini on täällä
paikkani on saveen valettu
polkuni tallattu tähän metsään
ja kallioon

En silti unohda sinua ikinä
Sinä et minua

*