Miksi menen rikki aina
kun joku valitsee minut pois?
Miksi hylätty lapsi minussa
aina itkee kun joku menee
ohitseni eikä näe, ei kuule minua
kun joku ei ota minua vakavasti.

Menen rikki kun joku valitsee
minut pois koska se on kuva
poiskääntyneistä kasvoista
jotka eivät halunneet katsoa
minua, suljetuista korvista
jotka eivät halunneet kuulla
minua, sylistä joka ei ollutkaan
minua varten.

HERRA KÄÄNTÄKÖÖN
KASVONSA
SINUN PUOLEESI...
Minun puoleeni?

- Leena Kortelainen
 

Miksi puhuisin
tämän kipuni?
Ja kenelle?
Joku uskoo,
että tuskasta puhuminen
vain lisää sen valtaa.

Kuitenkin odotan
muiden puhuvan.
Kuitenkin iloitsen
jokaisesta
joka saa surunsa sanoiksi,
kyyneliksi.

Tuijotan mykkänä
mykkää taivasta.
Tiedän,
että simpukkasielussani
kivi pysyy kivenä.
Mutta haava
haava hiertää
kun kuuntelen
että puhuisit
omasi.

- Maaria Leinonen
 

Vähän kokenut se
joka ei koskaan
eksynyt syvään metsään
tiettömään korpeen
missä pelkonsa keskellä
kokee puut ystäviksi
missä voi kysyä
pilviltä tietä
eivätkä ne petä
puut. ja pilvet.
[Maaria Leinonen]
 

Ovi sulkeutui.
Lopullisesti.
Vedet silmissä
nyrkit verissä
sitä jyskytin
yötä päivää.
Huomaamatta:
toinen takanani
selkoselällään
apposen auki
aurinkoon

mutta toinen
toinen-
(M. Leinonen / Sanat kuin ystävän käsi, 1991)